Tyypillistä minua, kirjoitin blogi kuvaukseen kauhean pitkän romaanin ja sehän ei tule tänne seinälle ensinkään..

Olen siis elämän pelkääjä. Ihan just kohta 40 vuotta tärähtää mittariin ja olen ajatellut, josko opettelisi olemaan vähemmän elämän pelkääjä..

Tiedättekö ihmistyypin, joka varoittelee siitä tästä ja tuosta ja sitä ja tuota voi tapahtua jos tekee niin tai näin? Sellainen minä olen. En oikein osaa sanoa missä vaiheessa minusta tuli tällainen.. Tuliko ehkä isän kuoltua syöpään 2002 vai 2009 kun sain ekaa kertaa elämässä potkut? Niin ne ei tosiaan ole ainoat loparit mun loistavasti menneellä uralla ja sekin on antanut aihetta itsetutkiskeluun, vaikkakin pääasiassa syy on ollutkin tyypillinen: tuotannolliset ja taloudelliset syyt.

No en masenna teitä heti alkuunsa kertomalla kaikkea shaibaa mitä tielleni on osunut, enkä kerro edes kaikkea sitä positiivista mitä on sattunut, aivan totta, täysin pessimisti en ole, mutta lupaan että tällä matkalla blogissani ei todellakaan mielialat ole aina samat.

Aiheena blogissani tulee olemaan avioero, uusi rakkaus, uusioperhe, työttömyys, itsekriittisyys, mielen pahoinvointi, ruumiin pahoinvointi, seksuaalisuus, suosta ylös nouseminen. Mitä on ihan tavallinen elämä ulospäin ja mitä se on piilossa katseilta ja somelta.

Tuuliviiri kun olen niin luultavasti hyvinä päivinä tänne lävähtää kuvia erilaisista pikku projekteista ja DIY jutuista mitä olen tehnyt ja tulen tekemään. Huonoina päivinä.. no se voi olla sitten ihan mitä vaan.

Enjoy!